Perheen vaihdosta

Hei!

Täällä taas kirjoittelemassa. Nyt sellainen n. 4 kuukautta Meksikossa täynnä ja aika menee ihan hirmu äkkiä! Taas on paljon tapahtunut. Muun muassa tosiaan perheen vaihto ja sitten uuteen perheeseen sopeutuminen, upeat 15 v. synttärit johon mut kutsuttiin, Mazatlanin reisu, tanssiaiset ym.

Eli tosiaan perheen vaihto tapahtui meillä täällä Culiacanissa jo 13.11. Oli kertakaikkiaan tunteikas päivä ja kieltämättä henkisesti raskas. Ihan alun alkaen ajattelin että minähän pystyn olemaan itkemättä mutta kyllä siinä yhden päivän aikana tuli loppujen lopuksi itkettyä enemmän ku tarpeeksi. Tosiaan pakkaamisen kanssa nyt ei ainakaan vielä ollut mitään suurempia ongelmia. Oon pitäytynyt kasaamasta ilmeisesti mitään hirveitä tavaravuoria kaupasta mukaan :D. Tosiaan tavarat ahdoin laukkuihin sunnuntai aamuna ja vielä vähän myöhemminkin osaa. Siinä aamupaikkailujen jälkeen lähdettiin koko perhe kuvaussessioon. Täällä on tapana että juhlitaan tosi isosti 15 v. synttäreitä ja mun sisko ensimmäisestä perheestä täyttää 15 ens kuussa. 15 vuotisjuhla on vähän niinkuin semmoinen aikuistumis pylväs, että sitten ku täytät 15 niin oot tavallaan aikuinen. Elikkä tosiaan mentiin siis ottamaan kuvia siskosta ja perheestä myös yhdessä.

Kuvauspaikalla

Kuvailujen jälkeen kotiin ja siinä sitten hyvästeltiin mun äidin ja siskon kanssa. Isä ja pikkuveli tulivat mun kanssa hyvästelemään muita sukulaisia kuten serkkuja ja isovanhempia. Siitä sitten jossain 7 aikoihin saavuin uuteen kotiin. Vastassa oli odottamassa sisko, veli ja äiti. Perheen toinen poika on tällä hetkellä vaihto-oppilaana Ranskassa. Kyllä siinä vähän oli kieltämättä jännitys päällä kun en perhettä ennempää tuntenut. Olen kumminkin iloinen että pääsin tähän perheeseen. He ovat todella mukavia ja lämpimiä ihmisiä. On niin ihanaa nähdä kuinka ihmiset jaksaa olla näin kuin perhe uppo tuntemattomille nuorille. Olen todella kiitollinen.

Osa uutta ja osa vanhaa perhettä

Asun nyt tosiaan tällä hetkellä vähän sitten kauempana koulustani, n. 40 minuutin ajomatkan päässä (riippuen ruuhkasta). Tässäkin perheessä on sama käytäntö kuin edellisessä, että he vievät minut aamulla kouluun ja iltapäivällä hakevat koulusta. Tämä perhe tykkää käydä tosi paljon ulkona syömässä ja esimerkiksi leffassa käyvät vissiin todella useasti.

Reissuunkin pääsin jo perheen kanssa. Näillä on Mazatlanissa asunto, joten mentiin sinne viikonlopun viettoon vanhempien ja isovanhempien kanssa. Oltiin rannalla, syötiin hyvin, käytiin katsomassa paraatia ja tutustuttiin sukulaisiin jotka asuvat Mazatlanissa. Hauska juttu kun oltiin rannalla ja mentiin sitten mereen uimaan. Ja tottahan merivesi on mun mielestä ihan super lämmintä ja vallan on vielä shortsi kelitkin. Siinä hostisä mereen mennessä hytisteli ja minä suurinpiirtein kiljuin riemusta ku oli vielä niin lämmintä vettä :D. Pakko viä mainita. Siis huomaan niin parannusta ihmisten kanssa kommunikoinnissa ja oon tullu siinä kyllä ihan hirmuisesti itsevarmemmaks. Oltiin siinä rantsussa ja nytten on semmonen aika että Mazatlanissa on ainakin ihan tosi paljon turisteja. Kuulee tosi paljon enkkua ympärillä ku kävelee vaikka rannalla. Siinä sitte yhet tytöt keskusteli englanniksi ja mun teki ihan hirveeti mieli mennä puhumaan niille. Menin siinä sitten ihan muina miehinä juttusille ja kävi ilmi että he olivat Kalifornista kotoisin ja lomalla Meksikossa Mazatlanissa. Siinä hyvän aikaa juttelin niitteb kanssa ja oli ihan tosi mukavaa :). Kyllä sitä täällä oppii ittestänsä paljon uutta.

18.11 Päivä oli Valerian 15 vuotissynttärit. Valeria on mun ystävän serkku. Voin sanoa että Meksikossa osataan kyllä juhlia! Juhlat olivat upeat ja itse synttärisankari oli kuin suoraan satukirjasta oleva prinsessa.

Kaunis ystäväiseni <3

Mun hostvanhemmat

Ihana kakku! <3

Mun yksi kaveri (joka on ollut ennempää vaihtarina Brasiliassa Rotaryn kautta) pyysi mut sen pariksi tällaisiin tanssiaisiin. Meksikolaista musiikkia, vähän poppiakin ja näiden mukaan sitten tanssittiin. Oli ihan todella hauskaa! Lainasin mekon mun siskon liikkeestä. Eli siis mun siskolla on tällainen liike missä myydään ja vuokrataan pukuja. Oli hieno kokemus. Seuraavana päivän tansseista oli jo seuraavat juhlat (eilen). Oltiin juhlimassa 20 v. synttäreitä ja tämäkin juhla oli aivan upea. Live musiikkia, tanssia, paljon hyvää ruokaa, näistä on Meksikolaiset juhlat tehty!

Meillä lojuu olohuoneessa isot läjät joulukoristeita tällä hetkellä. Kaikkialla alkaa olemaan ihan hirveästi joulukamaa ja ihan tosi paljon jouluvaloja. Jotenkin vaikka joulu onkin noin lähellä niin ei vaan oo jotenkaan ainakaan vielä joulufiilis. Siitä voi varmaan kyllä täysin syyttää tätä lämpötilaa ja lumen puutetta. Jotenkaan ei pysty ymmärtämään että jouluna voi pitää shortseja. Kuinka outo ajatus hahah. No mutta kumminkin on ihanaa kun valoja alkaa olemaan joka paikassa, tosi kauniita kaikki.

Nam meriherkkuja!

Sitten pitää tietenkin viä lopuksi kertoa että miten sen espanjan kanssa sujuu. No hyvin ainakin näin omasta mielestä. Tämän perheen kanssa oon alusta asti puhunut ihan täysin espanjaa. Joitakin sanoja mitä oon yrittänyt selittää niin oon joskus voinut sanoa englanniksi, mutta ihan espanjalla mennään. On ihanaa huomata kehitys itsessä. Kun tajuaa että oikeesti ymmärtää ja pystyy kertoon asioista, se on maailman paras tunne! Oon saanu ihan hirveesti kehuja mun espanjankielen taidoista. Monet ihmettelee että miten puhun ilman kuuluvampaa aksenttia, ihana kuulla tämmöstä palautetta :). Tässä taas vähä kuulumisia tältä kertaa!

Adiós!

Halloween, kuolleiden päivä& rotarytapahtuma

Hei!

Mun toden totta piti kirjoittaa vielä viime viikon puolella mutta siinä tuli kaikenmoista sähellystä vielä ihan viime tingassa.

No mutta aloitetaan siitä halloweenista ja kuolleiden päivästä. Halloweenhan on normaalisti lokakuun viimeinen päivä.

Ennen halloweenia sitä metsästettiinkin kavereiden ja perheen kanssa asuja halloweeniksi. Totta kai munki oli pakko panostaa ku tilaisuuden sai! Mä olin halloweenina tälläinen vähän erilainen versio punahilkasta. Punahilkkaa oli vähän päässyt susi raapaisemaan noin halloweenin kunniaksi.

Täällä Halloweenia juhlitaan enemmän kuin Suomessa. Täällä on tapana että lapset menee Halloween päivänä tai jopa aiemmin karkki- ja keppostelukierrokselle. Me mentiin siis lauantaina (29.10) karkki- ja keppostelukierrokselle mun serkkujen ja sisarusten kanssa. Oltiin kiertämässä suljetulla alueella, asuinalueella, jonka oon täällä ennenkin kyllä mielestäni maininnut. Asuinalueen nimi on Primavera ja se on aikas iso alue, paljon riitti käveltävää ja kierrettävää! Oli ensimmäinen kerta ku tuommonen kokemus oli tarjolla nii olihan sitä ny kokeiltava! Tunteja kierrettiin ja kerättiin valtavat määrät karkkia. Paljon sain myös ihastelevia katseita asuni takia ja paljon kehuja. :)

Halloweenin jälkeen olikin vuorossa kuolleiden päivä. Kuolleiden päivä on siis meksikolainen perinne jolloin juhlistetaan kuolleita omaisia. Kuolleita ilahdutetaan lahjuksilla, kuten vaikkapa lempi ruoalla, joka laitetaan erityisille alttareille jotka on rakennettu kuolleille. Ihmiset myös monesti maalaavat kasvonsa näyttämään luurangoilta. Meksikolaisille kuolleiden päivä on enemmänkin tälläinen iloinen juhlapäivä, vaikka nimi voi vähä johdattaa väärään suuntaan. Satuin olemaan vähän kipeänä siihen aikaan, en tiä mikä tauti muhun iski.. Sairastelun takia en päässyt osallistumaan aktiviteettiin jossa vaihto-oppilaat kävivät katsomassa alttareita joita Meksikossa rakennetaan kuolleita varten. Kuolleiden päivänä käytiin mun perheen kanssa leffassa ja siellä leffateatterissa oli yksi tällainen alttari monumentti. Myöskin esimerkiksi mun koululla oli useita tämmöisiä.

Oltiin tässä yksi viikonloppu Altatassa, rannalla joku noin tunti Culiacanista. Minä ja kolme muuta vaihtarityttöä oltiin yhden perheen kanssa siellä viikonlopun vietossa. Mentiin lauantaina aikaisin Altataan, vietettiin super kiva päivä ja sitte seuraavana päivänä (sunnuntaina) lähdettiin takaisin Culiacaniin todella aikaisin aamulla koska meidät kutsuttiin mukaan rotary tapahtumaan. Sunnuntaina siis lähdettiin osa vaihtareista, joitain vapaaehtoisia ja rotareita, kaikki yhdessä yhdelle koululle. Siellä autettiin järjestämään vaatteita, hiustenleikkuupisteitä, lääkärin vastaanottoja ym. Tämä oli siis tapahtuma, joka järjestettiin köyhemmille ihmisille. Kaikki oli todella halpaa ja osa ilmaista. Oli pitkä päivä kuumuudessa ollessa mutta oli tosi kivaa. :)

Joten rotary vaihto-oppilaana oloon kuuluu että täytyisi vaihtaa perhettä (2-4 yleensä) että pääsee näkemään enemmän erilaisia elämäntyylejä ja tapoja. Justiin viime viikolla vaihdoin ensimmäisen kerran perhettä! Tässä elän ensimmäisiä päiviä nyt uudessa perheessä. Tähän postaukseen en kuitenkaan enään tunge tätäkin asiaa. Joten kun pääsen perheen arkeen hyvin mukaan ja tutuksi heidän kanssaan niin kerron tänne muutostani ja sen aikaisista tuntemuksistani.

Pikkuveli<3

Käytiin kattomassa baseballia

Ja siskon kanssa päästiin sinne taulullekki :D

Adiós!

Korvapuusteja ja keilausta

Hei taas!

Nyt parhaillaan eletään täällä halloweenin aikaa. Halloweenista ja kuolleiden päivästä teen kuitenkin oman postauksen ensi viikolla :)

15.10 lauantaina järjestettiin ilta vaihtareille ja vaihtareiden perheille täällä Culiacanissa. Tarkoituksena oli siis että jokainen vaihtari valmisti jotain ruokaa kotimaastaan, ruokaa tai jälkiruokaa. Ja siellä oli luultavasti semmonen n.50 ihmistä. Paaaljon erilaisia ruokia! Oli meksikolaisia ruokia plus sitten tosiaan kaikkien vaihtareiden tuomat syömiset. Itse päädyin tekemään korvapuusteja. Oli vähän metsästäminen kaardemummassa, mutta löydettiin :). Piti hakea kaardemummaa jostain ihme terveyskaupasta ja sitä oli vaan super pienissä purkeissa niin että piti ostaa sit vähä enemmän :). Keittiö oli jauhon peitossa ym. ja tuntuivat korvapuustit mun mielestä vähän kuiviltakin. Plus että uunin kanssa oli, voi kai sanoa, pienoisia ongelmia (ei meinattu saada sitä edes päälle hahha), mutta loppujen lopuksi ne kai onnistui ihan kohtuullisen hyvin! Illalla siellä sitten selitin kaikkien edessä espanjaksi että mitä kyseiset pullat sisältävät ja että koska suomessa niitä on tapana syödä. Paljon sain kehuja kuinka hyvin puhuin espanjaksi ja tosi paljon tuli kehuja myös korvapuusteista! Yhtäkään ei jäänyt ylitte korvapuusteista, kaikki meni :). Iltaan sisältyi siis kuvien ottamista, juttelua, vaihareiden kanssa pölhöilyä. Seuraavana aamuna oli kyllä selässä iso mustelma. Mentiin pölhöilemään läheiseen puistoon ja oltiin keinuissa, kunnes minä onnistuin tipahtamaan jotenkin ja siitä kiitoksena oli selässä viikon valtava mustelma! Niin tyypillistä mua! Oli kokonaisuudessaan mukava ilta, tämmöisiä voisi olla useamminkin.

Siinä nämä taideteokset

<3

Vasemmalta oikealle: Kamila, Rebeca ja minä

Perjantai iltaa meksikolaisen kaverin kanssa <3

22.10 oltiin keilaamassa kavereiden kanssa. Siellä oli useita vaihtareita ja osa toi myös kavereitaan mukana. Oli ihan super kivaa, niiku aina noin vaihatariporukan kanssa on :). Kokeiltiin myös mun kaverin kanssa tätä klassista pelikonetta, jossa pitää yrittää onkia pehmolelu sillä mikälie liikutettavalla kouralla. Minä olin tietenkin negatiivinen kokeilemaan sitä koska kyllähän sen tietää ettei niistä ikinä mitään voita. No mun kaveri tietysti patisti mut sitten ensimmäisenä kun olin kerta niin asiaa vastaan. No saattaahan sitä arvata että miten kävi. Sieltähän se pehmolelu sitte tuli hahah. Kyllä siinä naurettiin ja riemuittiin pehmolelusta. On se näköjään ihan mahdollista joskus saada jotain ulos noistakin laitteista ;). Keilaamisen jälkeen mentiinkin vielä osa porukasta syömään Sushi Factoryyn! Kyllä mä vaan niin tykkään tuosta ravintolasta. Ihan hirmu hyvää ruokaa! :)

Tässä lähi päivinä oon nähny aika paljon kavereita ja ollut tekemisissä myös vaihtareitten kanssa.

Tällä hetkellä täällä on myös baseball pelit käynnissä, toivottavasti pääsen pian paikan päälle katsomaan :). Täällä ihmiset tykkää ihan hirveesti mennä paikalliselle stadionille katsomaan otteluita.

Vähän nyt tällänen lyhkäsempi postaus tähän väliin. Ensi viikolla halloweenista ja kuolleiden päivästä :)

Adiós!

Uusi harrastus?

Heippa!

Taas takasin täällä kirjottelemassa. Mun innostus otti ehkä vähä takapakkia senki takia ku jotenkin kuin ihmeen kaupalla onnistuin sitten hajottamaan läppärini. Saa taas olla tyytyväinen itteensä. Oli nii helppo vaa napata läppäri ja kirjoitella sillä. No ei voi mitään, näillä mennään (nimimerkillä: kirjoittamassa blogia puhelimella, just).

Aika on menny tosi äkkiä. Yli kaks kuukautta jo tässä upeassa maassa. Mitäs ihmettä, aika menee nii äkkiä. Kyllä sitä aina välillä on koti-ikävä painanu ku on tullu ajateltua että joo en nää mulle tärkeimpiä ihmisiä vuoteen. Mutta kyllä ku hetken miettii nii tää on nii ainutlaatuinen tilaisuus että sitä ei murehtimiseen kyllä kannattas käyttää (sitä kerkee kyllä varmasti taas jatkamaan koulun parissa suomessa jos yhtään tunnen itteäni haha). Oon vaan niin totaalisen kiitollinen Rotarylle, että ne teki tämän mulle mahdolliseksi! Ei tästä kokemuksesta voi ku oppia yhtä jos toista. Joo ei tämä elämä täällä kuitenkaan mitään lomailua ja pelkkää auringon ottoa ole (luultavasti useat ihmiset näin erehtyväisesti ajattelevat). Ihan normaali arkea mäkin täällä suurimman osan ajasta elelen. Aamulla herätys klo. 6, kouluun, koulussa miettimistä ja turhautumista espanjan kanssa, kotiin, pyykinpesua, harrastukset ja tietysti Rotary. Välillä tulee vaan semmosia päiviä ku ainut mitä haluaa tehä on nukkua. Silti sitä on mentävä kouluun hymyssä suin. Saan tosi monesti päänsärkyä koulussa ku yritän pysyä opetuksessa perässä ja ymmärtää ees osan mitä opettaja sanoo. Kokeet. Ei hyvä. Voitteko kuvitella filosofian kokeen espanjaksi ilman monivalintoja?? Voin tämän kertoa ihan omasta kokemuksesta: Ei ole hauskaa! Ja siis väliin turhauttaa vaan niin maan valtavasti. Se tunne kun koko luokka nauraa joillekin vitseille ja itse istut vieressä näyttäen niin maan tympääntyneeltä koska et itte ymmärrä. Mulla on täällä kuitenkin koulussa niin paljon kavereita että en oikeastaan ikinä oo yksin (mikä on hyvä). Tosi avoimia ja ihania ihmisiä.

Ja siitä uudesta harrastuksesta. Elikkä toisiaan koitin amerikkalaista jalkapalloa. Ensimmäisenä tulee ehkä mieleen et joo ei oo tyttöjen laji. Mutta tämä on vähän erilaista. Ihan amerikkalaista jalkapalloa, mutta ei sisällä niin paljon fyysistä kontaktia ku normaalisti. Elikkä vois kai sanoo että semmonen vähän pehmennetty versio tyttöjä ajatellen. Tykkäsin tosi paljon, mutta oli tuo hankalaakin ku en ikinä ennen oo ees koittanu. Kaikki kuviot on mulle ihan täysin hepreaa. Mutta oli super hauskaa ja nää otti mut niin hyvin vastaan. Ja samalla pääsin puhuamaan ruotsia! Kyllä luit oikein. Meidän meksikolainen valmentaja puhuu ruotsia. Oli mulle aika järkytys ku se vaan alko ihan normaalisti puhuun ruotsiks hahah.

Pakko tähän väliin kertoo yks hauska juttu. Viikonloppuna meillä on tapana mun perheessä nukkua aika pitkään. Se oli sitte jo aamupäivä ku mä ja mun sisko oltiin vielä nukkumassa. Mun hostisä oli sitten vissiin tullut jossain vaiheessa sulkemaan ikkunaa, koska ulkona lähenteli jo 30 astetta. Se löysi meidät sitte tietenkin nukkumasta. Ja no mulla on tapana nukkua monen peiton kans ja se on totaalisen normaalia. Mulla oli siinä sitte 3 peittoo (kuulostaa järkevältä tiedän) päällekkäin plus vielä pitkä yö asu, ulkona 30 astetta lämmintä, ikkuna auki, eikä ilmastointia. Mun hostisä kerto mulle että siinä vaiheessa se oli ajatellu: "onko tää tyttö ihan oikeesti suomesta?!" No joooo tuota tuota. Viime kerran ku tarkistin nii joo :D. Nää lämpötila vaihtelut ja muut tuntuu tekevän mulle niin ihmeitä.

Mä oon tässä ny melkein viikon ollu toisessa rotary perheessä, myös toisen vaihtarin kanssa. Mun vanhemmat oli matkustelemassa nii päädyttiin tämmösiin järjestelyihin. Mulla on ollu tosi kivaa tää perheessä ja tietty ku oon saanu olla kaverin kaa nii ihan parasta. Mutta ei taaskaan menny kaikki ihan suunnitelmien mukaan. Viime viikon torstaina tulin asustelemaan tänne espanjan tunnin jälkeen. Perjantaina mentiin viettämään Evan ja Evan host- siskon ja -veljen kanssa aikaa ja tavattiin jotain niiden kavereitakin. No en kyllä kellonaikaa muista että koska oltiin lähdössä kotia päin, mutta tapahtu kolari. Oltiin lähös parkista ja justiin päästiin tielle ja oltiin lähdössä ajamaan kun yhtäkkiä oli auton valot takalasissa ja pum! Kaikki oli vähän shokissa tietysti tämän takia, mutta tärkeintä on että me kuitenkin ollaan kaikki ihan kunnossa, mitä ny jotain pientä. Mun kaveri sai kyllä niskatuen ja sen sattuu liikuttaa päätään. Ittelläni otti vaa vähäsen kipeetä tuohon kaulaan ja jokunen mustelmaki mutta kaikki hyvin ei hätiä mitiä.

Meidän pitäis täksi viikonlopuksi värkätä jotankin syömistä kotimaasta. Äitin kanssa käytiin jo keskustelua asiasta haha. Saas nähdä löytyykö kuinka aineksia mitä tartten.

Oon käyny kyllä muuten niin useasti täällä elokuvateatterissa etten varmaan ikinä ennen! Oikeestaan vähintään kerran viikossa, useasti kaks kertaa. Mutta mikäs siinä. Mikään ei voita kavereitten kaa leffas käymistä :). Viime viikolla oltiin myös ostoskeskuksessa hengailemassa, super kivaa :). Muun muassa tapahtu semmosta että nämä mun ystäväiseni innostuivat pelaamaan totuutta vai tehtävää. Minä typerys otin totta kai tehtävän. Päädyttiin sitten siihen tilanteeseen että minä sain tehtäväksi mennä tilaamaan burger kingistä jäätelön suomeksi! En saanu käyttää yhtään englantia enkä espanjaa. Okei kuulostaa varmaan mahdottomalta mutta oikeestaan oli ihan sairaan helppoa!:D Minä sitten sanoin suomeksi tietenkin aika vahvasti samalla käsillä elehtien että: " hyvää päivää! Yksi jäätelö, kiitos", sohien samalla jotakin oreo jäätelöä kohti. Ja kuulkaa niin kävi että minä sain heti jäätelöni ilman minkäänlaisia ongelmia :). Että okei nyt on todistettu että jopa suomella vois pärjätä ulkomailla ;).

Ihanat pikku parturit taas asialla <3

Synttäreitä juhlimassa :)

Ihan pieni torni

Pan de muerto

Aivan ihania karkkeja kuolleiden päivää varten, dia de los muertos

Kuulumisia taas vähän tältä kertaa.

Adiós!